Hirsitalon lisäeristäminen

 Tässä vertailu hirsitalon lisäeristämisestä 4. eri tavalla. Olosuhteet ovat aika radikalit eli samat kuin alapuolella toisessa kirjoituksessa, jossa verrattiin uutta puurakennetta. RH sisällä 70, +21c, ulkona +5c ja RH 90. Todellisuudessa talon sisälle ei pitäisi antaa näin korkeiden kosteuksien nousta. Nämä eivät ole ohjeita eivätkä oikeita tapoja tehdä hirsitalon lisäeristystä, vaan tämä on ainoastaan laskelma, kuinka erillälailla tehdyt eristykset vaikuttavat hirren kosteustoimintaan. Lähtökohtaisesti hirsitalon lisäeristys tulisi tehdä aina ulkopuolelle. Sisäpuolen eristämisella aiheutetaan ongelmia ja menetetään hirren ominaisuudet. Kuten hengittävyys ja massiivisuuden vaikutukset lämmön varaamiseen.

Ensimmäisessä ulkopintaan laitetaan 50mm tuulensuojavilla, toisessa vaihtoehdossa sisäpintaan 30mm uretaanilevy ja kolmannessa vaihtoehdossa sisäpintaan 50mm villa ja höyrynsulku hirren ja villan väliin. Neljännessä kohdassa vielä kaavio rakenteesta jossa ei olisi höyrynsulkua, mutta on villa sisäpinnassa.

Ensimmäisessä kohdassa lisäeristys tehtiin siis 50mm paksuisessa tuulensuojavillalla. Rakenteessa ei näyttäisi olevan ongelmia ja se on hirrelle turvallinen ratkaisu. 3-2 kohta on tässä hirsi ja 1-2 on tuulensuojavilla. Kosteus kasvaa vasta villan ulkoreunassa korkeaksi. Tämä on eristystavoista ainoa suositeltava ja täysin turvallinen.

Toisessa kuvaajassa näkyy kuinka rakenteesen vaikuttaa 30mm paksuinen uretaanieriste sisäpintaan. 3-4 on uretaani ja 2-3 hirsi. Ilman mitään eristystä tällaisessa ilmastossa hirren ulkopinnassa olisi RH 91, Nyt uretaani kylmentää vähän hirttä joten RH nousee siinä vähän korkeammaksi. Hirressä on kuitenkin RH 87 nyt sisäpinnassakin. Uretaani on niin hyvin lämpöäeristävää, että se pudottaa lämpötilaa hirrenpinnassa todella kovasti. Tämä on kuitenkin mahdollinen vaihtoehto, mikäli talossa on koneellinenilmanvaihto, jolla suhteellinenkosteus sisätiloissa pystytään pitämään 50%:ssa. Tällöin hirren sisäpinnassa olisi noin 67% suhteellinenkosteus, mikä on vielä turvallisella alueella. 

Kolmannessa kohdassa sisäpuolelle tehdään 50mm lisäeristys ja laitetaan höyrynsulku hirren ja villan väliin. 4-5 on villa, 3-4 höyrynsulku ja 2-3 on hirsi. Tästä huomataan, että höyrynsulun sisäpintaan muodostuu vettä, mutta hirsi pysyy kuitenkin 67% suhteellisessakosteudessa, mikä on ihan hyvä. Ilmanvaihdolla pidettäessä RH sisällä 50%, muovin sisäpinnassa olisi 75%, mikä olisi myös vielä ihan toimiva. Muovin olisi kuitenkin turvallisin olla ihan sisäpinnassa, sisäverhouslevyn pinnassa. Hirren ulkopinta on kuitenkin vielä vähän huonommassa tilassa kuin uretaanilevyn kanssa.  

Neljännessä kohdassa hirsitaloon laitetaan pelkästään 50mm villaa sisäpintaan. Huomaatte suhteellisen kosteuden nousevan 105% hirren ja villan liitoskohdassa. Hirsi on käytännössä tekemisissä veden kanssa ja tämä on rakenteelle erittäin huono. Homekasvu on tässä rakenteessa väistämätöntä ja talo on pilalla hetkessä. Tämä korostaa hyvin höyrynsulun tärkeyttä varsinkin, kun aletaan eristämään taloa sisältä päin mineraalivillalla.

Näistä vaihtoehdoista ainoa suositeltava vaihtoehto on ehdotomasti numero 1. Se on turvallisin ja helppo asentaa sekä suositeltavissa hirsirakennuksiin kun lisäeristystä kaivataan. Kuitenkin jos sisäpinnat on tarkoitus uusia täydellisesti ja ulkoverhous on hyvässä kunnossa, on uretaani eristys vaihtoehto ilmanvaihdon kanssa. Uretaanilla eristäminen vaatii kuitenkin huolellisen suunnittelun ja tarkastelun sopiiko se juuri sinun kohteeseesi. Sitä ei voi suositella yleisesti jokaiseen taloon toisin kuin ulkopuolen eristystä. Hinnaltaan vaihtoehdoissa ei ole suurta eroa. Eristeet ja sen asentaminen maksaa suunnilleen saman ja maksaa itsensä takaisin suunnilleen samaan aikaan eristys kykynsä ansiosta. Pinnoitteet ja pintamateriaalit sitten tekevät hintaan eroja sekä muut korjaukset.

Ryömintätilainen alapohja omakotitaloissa

Tuulettuva alapohja oli yleinen vanhoissa rintamamiestaloissa ja sen ikäkauden rakennuksissa. Tuulettuvia alapohjia on tehty myös myöhemmin esim. radon-ongelmallisille alueille. Puurakenteinen ryömintätila on hankala rakenne ja melko riskialtis. Ryömintätilaisten alapohjien korjaamisessa kannattaa erityisesti turvautua alan ammattilaiseen. Lisäeristäminen lisää alapohjan homehtumisriskiä, koska lämpötila siellä nousee. Vanhoissa ryömintätiloissa on usein myös jo valmiita ongelmia, kuten hoikat palkistot, jotka heikkenevät lahon seurauksena samalla alapohjan varmuus katoaa ja voi syntyä ongelmia värähtelyn suhteen. Erityisesti kesällä ryömintätilainen alapohja on ongelmallinen, koska viileä maaperä jäähdyttää sitä ja tuottaa tuuletustilaan kosteutta. Erityisesti lisäeristämisellä pystytään lisäämään kosteusvaurion riskiä rakenteessa. Talvella ongelmaa ei ole, sillä ilma on niin kylmää ja se ei sido itseensä tarpeeksi kosteutta, alapohja vuotaa vähän lämpöä jonka seurauksena alapohjan suhteellinen kosteus laskee. Kesäisin alapohjassa on normaalisti pari astetta viileämpää kuin ulkona tai rakennuksen sisätiloissa, mikäli ulkoilma on vielä kosteaa nousee alapohjassa suhteellinenkosteus todella korkeaksi. Tilanteen voisi parantaa, mikäli alapohjassa olisi lämmitys joka aktivoituisi, kun ulkoilma olisi kosteaa ja ryömintätilan lämpötila alhaisempi kuin ulkona. Myös noin 50mm eps-eriste tai 150mm kevytsoraa, laitettuna maatavasten pienentää vähän homehtumisriskiä. Mutta helpoiten siitä selviää, kun ei ryömintätiloissa käytä homehtuvia materiaaleja. Kuitenkin jos puuta käytetään on erittäin tärkeä, että palkiston pohjassa käytetään paksua tuulensuojalevyä ja että alapohja on ilmatiivis.

Ryömintätilaisia alapohjia ei siis kannata lähteä lisäeristämällä hakemaan säätöjä, sillä usein voidaan päätyä huonontamaan tilannetta entisestään ja lämmityksessä voitetut säästöt kuluvat nopeasti isoihin korjauksiin. Alapohja on myös riskialttein sen suhteen, että sieltä nousee helpoiten sisäilmaan kaikki ne haitalliset mikrobit.